Korona-aika on kohdellut monia lapsia ja nuoria kaltoin. Helsingin kaupungin tuleekin nyt ja tulevalla valtuustokaudella panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin. Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen resursseista ei saa leikata, vaan niitä pitää pystyä vahvistamaan.

Koronakriisin aikana syrjäytyminen ja eriarvoistuminen ovat kasvaneet, ja lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen tulee olla tarjolla tukea ja palveluita. Uudeksi valtuustokaudeksi on syytä rakentaa konkreettiset  tavoitteet siitä, kuinka eriarvoistumista koronan jälkeisessä Helsingissä ehkäistään.

Lastensuojelu on kohde, jonka merkitystä ei voi aliarvioida. Onneksi Helsingissä lastensuojelun asiakasmääriä työntekijää kohden on rajattu enimmillään 30 lapseen. Myös lastensuojelun jälkihuollon toimivuuteen ja palveluihin on panostettu, ja tällä linjalla tulee jatkaa.

Lasten ja nuorten tulee päästä mielenterveyspalveluihin nopeasti ja sujuvasti. Sekä ennaltaehkäisevät toimet että palveluiden lisääminen ovat keinoina tarpeen. Helsingissä Miepit eli matalan kynnyksen mielenterveyspalvelupisteet ovat osoittautuneet toimiviksi, ja Mieppi-pisteitä kannattaisikin lisätä eri puolille kaupunkia.

Kun perhe apua tarvitsee, sen tulee olla helposti ja nopeasti saatavilla. Palveluista kannattaa kertoa informatiivisesti ja rohkaisevasti eri kanavilla, jotta niiden pyytämiseen ei muodostu kynnystä.

Kaupungissa tulee olla tarjolla harrastusmahdollisuuksia kaikille lapsille ja nuorille. Jokaisella, vanhempien tulotasosta tai asuinpaikasta riippumatta, pitää olla mahdollisuus harrastaa. Mieluisa harrastus lisää hyvinvointia sekä kasvattaa osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Harrastamisen Suomen malli on erinomainen väline ja käytössä myös Helsingissä. Sen päätavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen ja tarkoituksena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä.

Kumppaneina parempaa tulosta

Perhekeskukset ovat yksi erittäin järkevä tapa järjestää palveluja, ja niissä toimitaan yhteistyössä julkisen ja kolmannen sektorin kesken. Helsingissä perhekeskuksissa on tarjolla lapsiperheiden tarvitsemat sote-palvelut saman katon alle. Perhekeskuksissa on myös neuropsykologista osaamista, mitä aiemmin ei ole ollut tarjolla.

Kun toimijat eri kentiltä työskentelevät yhteisen tavoitteen eteen suunnitelmallisesti ja motivoituneesti, syntyy hyvää jälkeä. Kansalaisjärjestöjen ja kunnan kumppanuutta onkin perusteltua vahvistaa. Kotikaupunginosassani Pakilassa edistäisin palveluja niin, että pyrkisin saamaan eri toimijat, kuten julkisen ja kolmannen sektorin edustajat, toimimaan vielä monipuolisemmin ja suunnitelmallisemmin yhteistyössä. Yksi tällaisista keskeisistä toimijoista on MLL.

Vahvempaa osallisuutta

Olen itse vaalikampanjassani puhunut paljon osallisuudesta ja sen vahvistamisesta. Työ lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi on yksi kenttä, jossa tätä kehittämistä tarvitaan. Mietitään toimivat keinot saada alueen asukkaiden ja eri yhteisöjen äänet kuuluviin ja tarjotaan käyttökelpoisia vuorovaikutuksen keinoja. Osallisuuden parissa tehtävä työ on pitkäjänteistä ja siihen tulee sitoutua. On tärkeää miettiä niitä keinoja, joilla saadaan mukaan myös ne, jotka tyypillisesti eivät osallistu yhteisiin hankkeisiin. Muistetaan myös ne, jotka eivät äidinkielenään puhu suomea tai ruotsia.

Kaupunki on kaikkien asukkaidensa kaupunki. Lapset ja nuoret kannattaa ottaa rohkeasti mukaan päiväkotien, koulupihojen, asuinympäristöjen ja koko kaupungin suunnitteluun. Lapsille ja nuorille tärkeät paikat, kuten koulut ja kulkureitit, voidaan ottaa entistä huolellisemmin huomioon kaavoituksessa. Päiväkotien ja koulujen läheisyydessä tulee olla puita ja viheralueita. Lapsiystävälliset tavoitteet parantavat ympäristön laatua myös aikuisten näkökulmasta.

Toimitaan yhteisesti lasten ja nuorten hyväksi. Tällainen työ koituu meidän kaikkien hyväksi.