Tuija Lankia, Annika Tienhaara ja Eija Pouta toivat kirjoituksessaan (HS Mielipide 23.3.) esiin tutkimustiedon tarpeellisuuden kaupunkien kehittämisessä. He korostivat etenkin lähiluonnon arvon ja merkitysten arvioimista myös tutkimuksellisin kriteerein.

Yhdymme heidän toiveeseensa ottaa kansalaisten arvostukset nykyistä paremmin huomioon ja haluamme muistuttaa käytettävän tutkimustiedon monialaisuuden merkityksestä kaupunkikokonaisuuksien ymmärtämisessä. Jotta voimme ymmärtää erilaisten paikkojen erilaisia merkityksiä erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille, meidän on kuunneltava kaupunkilaisia.

Kokemusten moninaisuudesta kertoo esimerkiksi Suomen kaupunkitutkimuksen seuran juuri ennen koronaviruspandemian alkua keräämä kyselyaineisto kaupunkilaisia voimaannuttavista paikoista. Vaikka voiman paikat olivat moninaisia urbaaneista kahviloista ja uimahalleista yksittäisiin monumentteihin ja kirjastoihin, tässä aineistossa korostui myös lähiluonnon merkitys rauhoittavana ja virkistävänä, sykähdyttävänä ja onnea tuovana paikkana. Lähiluontoa voi olla ruusupuisto, rantakallio tai vaikkapa Lauttasaaren silta avarine merimaisemineen.

On selvää, että emme voi kehittää kaupunkia jokaisen kaupunkilaisen yksittäisten toiveiden mukaisesti. Asukkaiden kokemuksia kuuntelemalla voimme kuitenkin saada kokonaisvaltaisen kuvan niistä moninaisista tavoista kokea ympäristöä, jota kaupungit asukkailleen tarjoavat. Tällöin voimme paremmin ymmärtää myös muutosten vaikutukset asukkaiden arjen kokemuksiin.

Kaupunkien kehittämisessä tarvitaan kaupunkilaisten äänet tavoittavaa humanistista tutkimusta. Keskeistä on myös yhteistyö, jossa saman pöydän ääreen istuvat sekä kaupungin työntekijät ja muut toimijat että tutkijat ja kaupunkilaiset. Humanistinen kaupunkitutkimus on yksi tapa lisätä kaupunkilaisten osallisuutta oman ympäristönsä kehittämiseen. Olemme valmiina.

**

Yhdessä Pia Olssonin kanssa kirjoitettu mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 29.3.2021