Minulla on tänä vuonna juhlavuosi. Kesällä tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun muutin Länsi-Pakilaan. Se on melko pitkä aika ihmisen elämässä, ja pisin aika, minkä olen asunut samassa osoitteessa.

Pakila on ehtinyt muuttua 20 vuodessa. Uusia, mukavia palveluita on tullut vaikka kuinka. Takavuosina meillä oli puolisoni kanssa tapana huokailla, kuinka hienoa olisi, jos Pakilassa olisi oiva ravintola. Tai kahvila. Ja niin vain kävi, että nyt täällä on sekä kolmen ruokalajin ravintola että ihanien korvapuustien kahvila. Kun koronasta päästään, istun molemmissa tuntikausia.

Pakilan voimana on upea ja arvokas lähiluonto. Korona-aikana kävely- ja hiihtoretket Paloheinän ja Pirkkolan suunnilla ovat tuoneet minulle suunnattomasti iloa ja lohtua. Näillä retkillä ilahduttavat myös ne lukuisat kohtaamiset muiden liikkujien ja luonnosta nauttivien kanssa. Ne herättävät minussa vahvan tunteen yhteisyydestä ja jaetuista kokemuksista. Siitä, että saamme kaikki olla täällä, metsissä ja pellon laidalla, ja nauttia vaihtuvista vuodenajoista.

Lähiluontoa tulee puolustaa, ja omissa vaalitavoitteissani se onkin keskeinen teema. Lähiluonto ei ole tärkeää vain liikkumisen, viihtyvyyden ja hyvinvoinnin vuoksi, vaan se rakentaa myös identiteettiämme ja vahvistaa kuulumisen tunnetta omalle asuinalueelle ja kotikaupunkiin. Helsinki on myös sitoutunut luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen.

Pakilaan on noussut useita uusia asuintaloja, myös kerrostaloja Pakilantien varteen. Mielestäni talot sopivat paikalleen mainiosti. Lisäksi on arvokasta, että omakotitalojen ja rivitalojen alueella on noussut kerrostaloja. Ehkä itsekin muutan sellaiseen sitten, kun en enää halua tai jaksa pitää huolta omasta talosta pihoineen. Pakilastahan en halua muuttaa pois!

Lisää kerrostaloja on tulossa, kun Pakilantien ympäristöä kehitetään Länsi-Pakilan eläväksi keskuskaduksi, jonka varrella on ympäristöään tiiviimpää rakentamista. Tämä tuo lisää tiloja ja mahdollisuuksia siihen, että meillä pakilalaisilla on paitsi uusia palveluita myös kohtaamisen paikkoja. Niitä tarvitaan, sillä toimivaa, kestävää ja yhteisöllistä Pakilaa rakennetaan yhdessä.