Kulttuuriala on ahdingossa. Tämä viesti on nyt entistä laajemmin ja vahvemmin saavuttanut poliittiset päättäjät. Ministerit ovat tähdentäneet, että kulttuuri- ja tapahtuma-ala tarvitsee tukea ja että tuen aiempaa parempi kohdentuminen on tärkeää. Helsingissä on jaettu koronatukea kulttuurille.

Korona on kurittanut kulttuurialaa rajusti, ja tarvitaan paitsi rahallista tukea myös avointa ymmärrystä konkreettisine toimineen. Etsitään ennakkoluulottomasti tapoja ja välineitä, joiden avulla taide- ja kulttuuritapahtumia voitaisiin toteuttaa koronarajoitusten keskelläkin. Kenties todistus negatiivisesta koronatestistä tai rokotustodistus voisi olla käytössä, jotta pääsisimme turvallisesti kesäfestareille ja muihin tapahtumiin. Ylipäänsä kulttuurialalla teattereineen, konsertteineen ja museoineen koronarajoituksia on tähänkin asti noudatettu huolellisesti ja vastuullisesti.

Kulttuuri- ja tapahtuma-alan elinkeinotoiminnan vapautta on koronakurimuksessa jouduttu hankaloittamaan, paikoin jopa estämään. Taitelijoilta ja monilta muilta kulttuurialan toimijoilta on viety edellytys tehdä työtään. Moni alan työ on vielä sellaista, että siinä tarvitaan vuorovaikutusta yleisön kanssa. Tälle vuorovaikutukselle tulee olla kanavia ja tiloja.

Kulttuuri tarvitsee tukea siksikin, että me olemme kulttuurinnälkäisiä. Kaipaamme maailmamme avartamista, uusia oivalluksia ja yhteyttä muihin. Taide ja kulttuuri kasvattavat empatiaa ja lisäävät ymmärrystä ihmisenä olemisesta. Minulle ennen kaikkea teatteri on voiman ja inspiraation lähde, joka on myös opettanut paljon maailmasta. Olen myös yrittänyt tukea teatteria tänä poikkeusaikanakin.

Kulttuuri kuuluu kaikille, ja jokaisella on oikeus kulttuuriin. Jokaisen oikeus päästä osalliseksi sivistyksestä ja kulttuurista on turvattu Suomen perustuslaissa ja Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa. Kulttuuriin ja taiteeseen kuuluu myös vapaus. Ilmaisun- ja sananvapaus ovat keskeisiä lähtökohtia kulttuuripoliittisessa ohjelmassamme, kulttuuripalveluiden monimuotoisuuden ja tasa-arvoisen saavutettavuuden rinnalla.

Jokaisella on myös lupa olla ylpeä ja iloinen oman yhteisönsä kulttuurista. Tai kenties pikemmin kannattaisi puhua monikossa yhteisöistä ja kulttuureista, sillä tunnetustihan meillä on monia, vaihtelevia, alati muuttuvia ja limittäisiä yhteisöjä sekä samalla tapoja tehdä ja muodostaa kulttuuria. Ilo ja ylpeyskin oman yhteisön kulttuurista ei sisällä sitä, että katsoisi sisäänpäin tai muista ohi. Ainakaan sen ei pitäisi. Kun arvostaa omaa kulttuuriaan ja sen tunnuspiirteitä, osaa arvostaa myös muita kulttuureja. Samalla arvostaa myös muita ihmisiä, ja itseä.

Kulttuuriala tarvitsee tukea. Me kaikki tarvitsemme kulttuuria. Kulttuurille kuuluu vapaus.

**

Julkaistu Helsingin Vihreiden Naisten blogissa 26.2.2021