Millainen kaupunki on hyvinvointikaupunki? Mitä tarkoitan, kun puhun Helsingistä hyvinvointikaupunkina?

Hyvinvointikaupungissa syntyperä, äidinkieli, ikä tai muut tekijät eivät vaikuta mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia palveluja.  Yhdenvertaisuudessa tärkeää on myös saavutettavuus: taataan kaikille avoin ja turvallinen pääsy palveluihin. Köyhyyttä ja esiarvoisuutta tulee pystyä sekä vähentämään että estämään. Parhaimmillaan Helsinki on kaupunki, johon kaikki voivat tuntea kuuluvansa ja jossa kaikilla on mahdollisuus kehittyä parhaaksi versioksi itsestään.

Tulevalla valtuustokaudella on perusteltua nostaa nuorten hyvinvointi keskiöön, sillä korona-aika on lisännyt nuorisotyöttömyyttä ja mielenterveyden ongelmia. Nuorten kasvaneisiin mielenterveyden ongelmiin tulee vastata sekä ennaltaehkäisevin toimin että palveluita lisäämällä. Helsingissä Miepit eli matalan kynnyksen mielenterveyspalvelupisteet ovat osoittautuneet toimiviksi, ja Mieppi-pisteitä kannattaakin lisätä eri puolille kaupunkia. Niistä saa avun nopeasti, parhaimmillaan saman tien.

Hyvinvointikaupungissa jokainen helsinkiläinen saa sosiaali- ja terveyspalvelut luotettavasti ja helposti. Hyvinvointi ei kuitenkaan rakennu vain näiden myötä, sillä ennaltaehkäisy on keskeinen osa kaupungin kaikkia palveluja. Näihin kuuluvat keskeisesti muun muassa pääsy lähiluontoon ja kulttuurin pariin: niiden rooli hyvinvointia kasvattavana on mittava.

Yhdenvertaisuuden alla minulle läheinen osa-alue on jo koulutukseni vuoksi kielellinen yhdenvertaisuus. Oman äidinkielen opetukseen tulee olla tarjolla riittävästi resursseja. Niille, jotka eivät puhu suomea tai ruotsia äidinkielenään, tarjotaan tarkoituksenmukaista suomen tai ruotsin opetusta. Tämä on tärkeää siksikin, että kotoutumisessa selkokieli on parempi kuin englanti.

Hyvinvointi on iso alue, ja siitä voisi puhua paljon. Haluan kuitenkin tässä muistuttaa siitä kaikkein tärkeimmästä: meidän tulee estää ilmaston lämpeneminen ja tehdä kaupungista hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Nämä päätökset ovat keskeisimpiä poliittisia päätöksiä. Jos meillä ei ole elinkelpoista ympäristöä, ei meillä voi olla hyvinvoivaa kaupunkia tai kaupunkilaistakaan.

Ilmastokriisiä ratkovassa kaupungissa asuu hyvinvoiva kaupunkilainen. Kaupungissa on tehty ja tehdään entistä vaikuttavampia ratkaisuja liikkumisen, energian, ruoantuotannon ja -kulutuksen osalta, jotka ovat ratkaisuja myös ympäristön ja ilmaston hyväksi. Hyvinvoiva ja turvalliseksi olonsa tunteva ihminen, joka myös kokee osallisuutta ja kuuluvuutta kaupunkiinsa, haluaa kantaa yhteistä vastuuta myös ilmastokriisin ratkaisemisesta.

Hyvinvoiva kaupunki on sitä, että me kaupunkilaiset voimme hyvin. Kun voimme hyvin ja toimimme yhteisen kaupungin hyväksi, kaupunkikin voi hyvin. Myös tulevina vuosikymmeninä.